Lahden satamaan rakennettu ravintolapaviljonki on puun ja lasin ilmava yhdistelmä. Vesijärven rantaan, Sibeliustalon läheisyyteen, sijoitettu rakennus on osa alueelle rakentuvaa puuarkkitehtuuripuistoa
Paviljongin runko on liimapuuta. Massiiviset pilarit kantavat taloa kiertävää palkkikehää. Kehän päällä lepäävät katon kaarevat bumerangipalkit. Kertopuuta on käytetty lattia- ja kattoelementeissä, lasikaton vinosuunnikkaan muotoisissa palkeissa sekä ulkoseinän jäykistyksessä. Terassin palkit ovat painekyllästettyä kertopuuta.
Lattia on pystyyn liimattua koivusäleparkettia ja terasseilla puumuovikomposiittilankkua. Valo siivilöityy terassille rei’itetyn koivuvanerialakaton läpi ja sisällä alakatto vaimentaa äänet. Seinät ovat koivuvaneria ja sisäpinnat on kuullotettu valkoisiksi.
Piano-paviljonki on yhteistyön tulos. Itse suunnitelman takana on ruotsalainen arkkitehti Gert Wingårdh, mutta työpiirustukset on laadittu Suomessa. Rakennusmateriaalien toimittajat sekä kalusteiden valmistajat ja suunnittelija ovat kotimaisia
Wingårdhin mukaan rakennus muistuttaa laivaa, jota ollaan laskemassa vesille. Keinumainen, sisäänpäin kallistettu katto avaa rakennuksen Vesijärvelle ja palkistoa reunustavat haavasta sorvatut pyörörimat.
Pianopaviljonki on nimetty vuoden 2000 Spirit of Nature -puuarkkitehtuuripalkinnon saajan, italialaisen Renzo Pianon mukaan.