Porvoojoen länsirannalla, kaikkien suomalaisten tuntemassa kulttuurimaisemassa, sijaitseva kortteli edustaa modernia, tiivistä ja pienimittakaavaista puukaupunkirakentamista.
Suunnittelun lähtökohtana oli alueesta pidetyn suunnittelukilpailun voittaneen professori Tuomo Siitosen ehdotuksen pohjalta laadittu asemakaava ja sitä täydentävä rakentamistapaohje. Korttelin pinta-ala on 12 161 m². Rakennusoikeus on yhteensä 5325 km² ja korttelitehokkuus on 0,44. Tiiveyttä lisäävät autokatokset ja varastorakennukset. Asuntoja on yhteensä 41 kpl ja keskipinta-ala on 112 m².
Kortteli on jaettu kahteen yhtiöön, joiden välissä on itä-länsisuuntainen pysäköintialue. Autokatokset muodostavat korttelin sisäisen palorajan ja siksi ne on tehty ”limilauta” -betonista nurkkalaudoin. Etelästä pohjoiseen korttelin jakaa huoltoraitti, jonka joenpuoliset rakennukset ovat kaksikerroksisia omakotitaloja ja länsipuoliset samankorkuisia rivi- ja paritaloja. Väestönsuojat ja tekniset tilat on sijoitettu kellareihin.
Asuntosuunnittelun haaste oli yksityisen-, puolijulkisen ja julkisen tilan luominen sekä näkymien järjestäminen Porvoojoelle ja toisaalta asuntojen suojaaminen suorilta näkymiltä. Rakennusten liikennepuoli on pohjoisessa ja asuintilat suuntautuvat idästä etelän kautta länteen. Olohuone, keittiö ja pääterassi on sijoitettu useimmiten toiseen kerrokseen. Länsi-eteläpuolella on pienet asuntopihat, jotka liittyvät sauna- tai takkatiloihin. Rannan puoleisten rakennusten katutasossa on ateljeetiloja.
Rakennukset ovat puutaloja. Alapohjat ja sokkelit ovat betonia. Suunnittelussa ja rakentamisessa oppia otettiin perinteisistä rakennustavoista ja toteutus tehtiin modernilla tekniikalla. Perinteistä ovat pitkät räystäät, paksut lankkujulkisivut, keittomaali ja korkeat sokkelit. Modernia tekniikkaa edusti pre-cut -järjestelmä. Puutavarantoimittaja mallinsi jokaisen rakennuksen palkkeineen ja pilareineen, minkä perusteella puutavara tuotiin työmaalle määrämitallisena ja nimettynä.
Paksut ulkoverhoukset ovat keittomaalattuja, räystään alapinnat ja tiheä puupaneeli öljymaalattuja. Suojaisissa kohdissa on käytetty valmiiksi pinnoitettua vaneria, jonka reunat on suojattu maalaamalla. Puuverhouksia täydentävät teräs-lasikatokset ja teräsrakenteiset sisäportaat, jotka ovat muistuma porvoolaisten hiekkajaalojen laivaportaista.
Korttelia kiertää puuaita, jonka on aukoista ja porteista avautuu vaihtelevia näkymiä ja tiloja. Piha-alueen käsittelyssä ja istutuksissa on otettu mallia vanhoista puutalokortteliperiaatteista. Pihojen pintojen käsittely on pehmeää; nurmialueet ja raitit liittyvät saumattomasti toisiinsa ja niitä täydentävät hedelmäpuut, marjapensaat ja ryytimaat. Korttelin yleistunnelma on modernisti perinteikäs, tuoksuva puu.