Rakennus on tarkoitettu ulkoliikunta-alueen tukikohdaksi kaikenikäisille; pikkulapsille vanhempiensa vartioimina, koululaisille iltapäivätoimintaan tai kesäajan viettoon sekä nuorisolle ja vanhemmille ihmisille harrastus- tms. paikoiksi. Käytännössä ikärakenne painottuu vauvoista 13–14 vuotiaisiin.
Etupellon asukaspuiston nurkkaan Yhdyskunnan- ja Etupellontien risteyksen tuntumaan sijoitettu rakennus muodostuu kahdesta katujen suuntaan suippenevasta, siipimäisestä kolmiosta. Kolmiot rajaavat kadut pois ja synnyttävät turvallisen lähipihan puiston puolelle sekä avaavat koko ulkoalueen yhtenäisenä tilana ilman nurkkien taakse jääviä katveita.
Rakennus on puurunkoinen ja julkisivuna on maalattu pystylaudoitus. Siipikaton suojaamalle, etelään suuntautuvalle ulkoterassille antaa ilmettä kattorakenteita kannattava, tiheä liimapuupilaristo. Siipien nurkat suunniteltiin avoimiksi pergoloiksi.
Suurempaan siipeen sijoittuvat toimintatilat ja pienempi on kylmää varastotilaa. Eteis- ja käytävätilat liitettiin toiseen ryhmätilaan, jolloin saatiin iso, yhtenäinen tila, jota korostaa nouseva katto sekä leikkitilalle kiinnostavan ulottuvuuden antava parvi portaineen. Tila aukeaa puistoon ulkoseinän korkuisin ikkunoin ja ilta-auringon suuntaan portaan välitasanteen korkeasta kulmaikkunasta. Koko takaseinä rakennettiin kirjavaksi kaapistoksi, “papukaijaseinäksi”, virittämään iloista ja ehkä jännittävääkin ilmapiiriä.
Kolmen puupilarin ryhmä jäsentää tilaa, mutta niillä on myös sekä rakenteellinen että LVIS-tekninen merkitys – asennukset johdettiin kaksoispalkiston välissä konehuoneesta takaseinälle ilman alakattoratkaisua.
Leikkipuistorakennuksen valmistuttua ilmeni, että akustiikkaan tarvittiin lisävaimennusta. Akustisen suunnittelijan laskelmien mukainen vaimennuspinta toteutettiin katosta roikkuvilla “mittarimadoilla”. Lapset ristivät ne juustonaksuiksi.